Kaksi edellistä päivää oltu vähän rauhallisempia lenkkeilijöitä tällä Levillä. La käytiin lähimetsässä kävelee peruslenkki, ei mitään yllättäviä reitti valintoja tällä kertaan. Keli oli ikävän kostea ja  sateen uhka oli koko ajan. Ilta sitten vietettiin Juulin työkavereiden kanssa pelaillen erilaisia lautapelejä yli puoleen yöhön.

Sunnuntaina tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta lähteä liikkeelle, ulkona näytti niin ankealta keli. Mutta kun aurinko vähän pilkahti, äkkiä Juulin takapihalle peuhaa koirien kanssa ja ottaa kuvia. Juulin takapihalta menee talvisin hiihtolatu ja siellä on silta mikä ylittää joen. Peuhattiin koirien kanssa ja nautittiin auringosta. Koirat leikki hippaa, juoksivat keppien perässä sekä kahlasivat joessa joka vähän tulvii yli äyräiden. Normaalisti sillalta päässyt lähimetsään, nyt sillalta ois päätynyt jokeen. Illan olin viisikon kanssa kotona kun Juuli oli töissä. Koirista huomasi heti että oli tosi kevyt päivä alla, kaikki muut paitsi Nova peuhasivat ja leikkivät keskenään sisällä.


Koko viisikko <3


Haaveilijat <3


Ryhdikäs Gena ;)


Fanny terävänä


Hilma haaveilee uimisesta joessa


Kukas se sieltä kurkistaa kaislikosta?


Hippa leikki..Fanny yrittää maastoutua ja Nova katsoo nuorison touhuja


Gena


Juulin kolmikko <3


Juulin takapihalta kuvattua, Kätkätunturi näkyy

Maanantaina sitten viimeisenä päivänä kiivettiin Kätkätunturin huipulle. Sinne näytti olevan suuntaamassa myös muita meidän valitsemaa reittä pitkin jotenka mentiin sitten ryteikössä. Eli noustiin tunturille metsikön siimeksessä, polusta ei ollut tietoakaan. Yllättävän hyvin ylös päästiin, miun pohje kipu oli vaan aluksi niin kamalaa etten tiennyt miten pääsen ylös asti. Onneksi pikku hiljaa helpotti, että lopulta kävely jotenkin sujui ilman kirosanoja. Tunturin päältä sitten löytyi polku jota pitkin jatkettiin huipulle asti. Oli kyllä komiat maisemat. "Huipulla tuulee" lausetta pystyi taas käyttämään, ei alhaalla tai puitten suojassa mitää huomannut, mutta huipulla tuntui pohjoistuuli turhankin kylmältä ja varmasti oli pakkastakin. Matkalla ylös saatiin nauttia auringosta, mutta kun Kätkän laavulta lähdettiin, alkoi sataa lunta vakaatasossa...sit oli kylmä! Naama ja näpit jäässä! Alaspäin kun päästiin, aurinko tuli esiin ja loppu matka meni mukavasti auringon paisteesssa ja tuulelta suojassa. Alas jopa mentiin ihan polkua pitkin. Juuli on siinä sentään armollinen. Ajoittain liukkaat lehdet tuottivat jyrkillä poluilla lisähaastetta. Jos ylösmeno kävi pohkeisiin, alasmeno kävi reisiin ja polviin. Mukavaa että viimeisenä päivän tehtiin vielä kunnon lenkki ja pääsi sinne Kätkän huipulle. Ilta meni tavaroita kasaillessa kun aamulla aikainen lähtö kotia kohti.


Kätkätunturille kivutaan


Kätkällä


Kätkän huipulta näkyy Levitunturi


Kätkän huipulta maisemia


Komiat on maisemat


Kätkän laavu näkyy


Tunturi koirat


Hienot oli maisemat myös noustessa ylös sekä laskeutuessa alas

Aamulla aikainen herätys ja tavaroiden sekä koirien pakkaus autoon. Pitkä ajo kohti kotia. Yölläkin oli ollut pakkanen ja maassa kevyt lumi kerros. Matkalla nähtiin poroja sekä hullu metso. Metso oli tiellä vaarallisempi kuin porot. Meinasi tulla väkisin alle/päälle. On noiden tyttöjen kanssa mukava reissata kun matkustavat mielellään. Ekan illan/yön jälkeen asettuivat selkeästi eivätkä odottaneet kotiin lähtöä. Eteisessä kyllä makoilivat mielellään, mutta siellä olikin ainot matto ja pystyi vahtimaan tulijoita ja menijöitä, mitään ei jäänyt huomaamatta.


Lähtöaamu

Nyt jo kova ikävä takaisin. Juuli siellä vappuun asti, josko pääsisi heittää vielä toisenkin reissun? Eihän sitä koskaan tiedä. Katsellaan!