Viime vuonna reissu jäi heittämättä Leville vaikka kutsu tuli, joten nyt oli kutsu käytettävä hyvissä ajoin. Joten kun Kroatiasta ehti olla viikon kotona oli aika pakata tavarat ja koirat autoon, nokka kohti Lappia. Kävin myös nappaamassa Taavin kyytiin. Matka taittui yllättävän leppoisasti, aikaa kului 13h stoppeineen. Ei paha... Juuli oli vielä töissä kun Leville saavuin, joten eikun hetkeksi kattoo Juulia työntouhussa kunnes päästiin mökille. Ja voi että sitä koirien riemua kun viisikko oli taas koossa. Rallatettiin ja painittiin pihalla minkä ehdittiin. Kaikki oli niin tyytyväisiä jälleen näkemisen jälkeen.

Ensimmäisenä päivän heti aamupäivästä lenkille ja Juuli päätti ottaa heti luulot pois porukasta. Levin rinteet ihan lähellä, joten lähdettiin niitä kipuamaan ylös...Usko meinasi ajoittain loppua kesken kun rinne ei loppunut koskaan. Koirat rallitti rinnettä ylös/alas ja vasemmalle/oikealle. Ei näyttänyt niiden jaloissa painavan jyrkkä rinne. Siitä kun selvittin, Juuli johdatti meidät maailman cupin rinteelle...Herran jumala se on jyrkkä ja pelottava...eihän sitä uskaltais edes persmäkeä laskea...Noh myöhän päätettiin mennä sen läpi jatkaen matkaa....ja oli pieniä ongelmia pysyä pystyssä niin jyrkässä ja liukkaassa rinteessä..miehän sitten kävinkin polvillani, onneksi en lähtenyt valumaan, koska olisin pysähtynyt vasta joskus alhaalla ja hyvin kaukana rinteestä. Rinteen jälkeen oli tiedossa tarpomista metikössä kunnes päästiiin takaisin mökille. Illan mie ähelsin 8h toimikunnan juttuja ja välillä käytin viisikon lenkillä kun Juuli teki iltavuoroa töissä.


Juulin kanssa kivuttiin ylös rinnettä ja koirat vetää rallia suuntaan x tyytyväisinä


Kuva ei kerro koko totuutta kuinka jyrkkä maailman cupin rinne on, mutta läpi käveltiin


Kaksi väsynyttä pötkylää. Juulin kenkä on hyvä tyyny. Pötkylät tykästyneet eteiseen, ovat siellä päivittäin nokosilla kenkien joukossa

Seuraavana päivänä Juulilla oli koulutus puoliltapäivin joten sitä ennen käytiin tutkimassa uusia polkuja metsikössä ja koulutuksen jälkeen lähdettiin lenkkeilee, mutta sade yllätti sen verran hyvin että tehtiinkin ihan peruslenkki. Annettiin koirille vähän helpompi päivä ;)


Hiihtämään? Kätkätunturi sumun peitossa

Kolmantena päivänä Juuli kävi ensin kouluttautumassa, jonka jälkeen suunnattiin Levin eturinteille ja kivuttiin se ylös. Ei ollut niin paha rasti kuin ensimmäisen päivän kipuaminen. Koirat oli taas ihan fiiliksissä kun rinteitä juoksivat milloin mihinkin suuntaan. Muita rinteitä pitkin alaspäin, ilta sitten menikin hotellilla saunoean ja poreammeessa kelluen sekä tottakai sitä piti vähän yöelämässäkin käydä ;)


Eturinne päästiin ylös joten polkuja/teitä pitkin seikkailua toiselle rinteelle ja sitä alaspäin


Viisikko

Torstaina sitten koeteltiikin kun ekana yö meni pilkkuun asti viihteellä ja sitten lähdettiin kiertämään Kätkätunturi. Kevyt viiden tunnin lenkki ja kilsoja kertyi noin 23..Huhhuh...Maastokaan ei ollut mitään tasaisinta. Löytyi mäkiä, soita, vettyneitä polkuja ja kivikkoja...Keli oli sen verran epävakaa että Kätkätunturille ei lähdetty nousee, vaan tyydyttiin pelkästään kiertämään tunturi. Koirissakin rupesi väsymyt näkymään loppua kohden (Taavi, Gena ja Fanny). Nova ja Hilma moisiin lenkkeihin jo tottuneet. Hilma kävi ainakin kolmesti omilla retkillään lenkin aikana (kestoltaan 15-30min, taisi porot saada kyytiä). Viimeiseltä pitkältä reissulta Hilma olikin tullessaan ihan poikki, hyvä jos jaksoi muuta kun laahustaa, mutta ei siinä menny kun max 10min niin taas jaksoi juosta omia reittejään. Pitkän lenkin jälkeen olikin sitten mukava lähteä syömään ulos kunnon pihvi ja sen jälkeen vähän keilailee ja pelailee pelejä illan ratoksi. Koirat varmasti arvostivat lepoa.


Ihme tapahtui ja saimme nauttia auringosta hetken kun Kätkätunturia kierrettiin


Fanny näki jotain..


"Kaislikossa suhisee" Fanny katselee kun Nova ja Taavi vääntää kepistä


Kivikko louhos lähestyy, valitettavasti sieltä en kuvia ottanut kun sai kävellä kieli keskellä suuta koko ajan että pysyi tolpilla ja ei murra koipeaan


Kivikko louhoksen jälkeen saimme nauttia ihanasta purojen solinasta ja oli muuten kirkasta vettä. Purot olivat vain vallanneet polutkin


Pitkospuutkin tulivat tutuksi, Juuli muutaman kerran kokeili miltä tuntuu olla melkein selällään niillä. Ajoittain tuntui että pitkospuita olisi voinut olla muuallakin kun oli sen verran vettyneitä polkuja kun satanut


Kätkätunturi

Perjantaina sitten esitin Juulille toiveen että voitaisiinko tehdä lyhyt lenkki jossa ei ole kiipeämistä. Lähdettiin päivällä shopping kierroksen jälkeen lenkille lähimetsikköön tutkii yhtä polkua. Sehän johtikin sitten suo alueelle joita täällä piisaa. Mehän ei sitten annettu periksi ja käännytty vaan alettiin etsiä kuivaa reittiä yli (se löytyikin), sitten vähän ajan päästä löytyikin jo seuraava suo ja sitten taas suo jne...En enää edes muista kuinka monta suota ylitettiin. Ensimmäisistä selvisi ok, mutta yhden suon loppu oli niin märkä että mie lopulta seisoin nilkkoja myöten vedessä. Ihana oli kävellä loppu lenkki kun vesi hölskyi kengissä. Lenkki kesti pari tuntia, ei kylläkään ollut kiipeämistä, mutta maasto silti haastavaa kun joka toinen askel antoi periksi. Koirat (paitsi Gena) eivät olleet reitistä moksiskaan, menivät tyytyväisenä soitten läpi. Gena yritti meidän ihmisten kanssa löytää kuivimman reitin ja välillä piti tassuja kuivailla. Hauska reissu, vaikkakin taas osoitti mihin sitä joutuu kun lähtee Juulin kanssa lenkkeilee :) Illan koirat nukkuivatkin tyytyväisenä syleissä kun katseltiin telkkua.


Ensimmäinen suon ylitys ja tästä selvittiin jopa kuivin jaloin


Suo Hilma. Päivän muotia


Soita ylittyi useita


Osa oli vetisimpiä ja osa kuivempia


Suolta näkymä Levitunturille

Miun pitää keksiä jotain mitä teen noille miun pohkeille. Kroatiassa jumiutuivat eivätkä ole vieläkään kunnossa, päinvastoin. Missään muualla ei tunnu lenkit painavan, mutta pohkeet on tosi pahasti kipeytyneet ja kävely tuottaa tuskaa. Ihana nauttia lenkeistä ja maisemista kun joka askel koskee (kirjaimellisesti) eikä pysty kävelee normaalisti.