Syksy meni Levin reissun jälkeen lennokkaasti. Omassa elämässä muutoksia myös jonkin verran, työpaikka vaihtui ja kouluunkin pitäisi ensi vuonna lähteä istumaan. Saa nähdä kuinka opiskelija elämä saadaan sulautettua työhön ja elukoiden arkeen. Koirien kanssa eletty harrastusten osalta hiljaiseloa, ei ole ihan aika tahtonut kaiken stressin ja kiireen keskellä riittää.



Genan kanssa muutamissa agilitytreeneissa käyty sekä Kiitorekun valmennustunneilla. Kiitorekun tunneista olen kovasti tykännyt. Valitettavasti valmennusryhmä uuden työntakia jätettävä kun niin moni treenikerta jää väliin. Totesin että mielummin otan yksityistunteja Genalle&Fannylle sitten. Kun Fannynkin kanssa tahtoisin hieman ohjausta jo menoon. Itse kun olen neidin vauhdin kanssa helisemässä. Fanny on paljon kehittynyt lyhyessä ajassa agilityssa vaikka taukoa ollut paljon. Usemman esteen pätkä sujuu ongelmitta, lähdössäkin jo maltetaan paremmin olla paikoillaan. Renkaankin oppi yhdellä kerralla, nyt menee ongelmitta yksittäisenä. Niin lähetettynä kauempaa tai vierestä :) Neiti se yllättää. Kontakteillä viel hihna ja kepeillä  verkot. Pussi ja keinu viel jäänyt treenamatta. Paljon tehtävää, syksyllä ei vaan nyt ole ollut kunnolla aikaa käydä tarpeeksi hallilla.



Kiitorekulla Genan kanssa ollaan edistytty parilla kerralla jo tosi paljon. Ollaan saatu kuljetusta paremmaksi sekä viime keralla oli päällejuoksu mistä olin ihan varma ettei onnistu. Noh yllättäen toimi kuin häkä kun vaan tahdoin sen toimivan. Takaaleikkauksetkin toimi nätisti. Gena vähän aiheutti myös harmaita hiuksia kun putkesta tuli rähmälleen ulos. En tiedä liukastuiko vai kompastuiko putkes mut tuli ulos oikea lapa/rynnäs edellä ulos ja sen jälkeen arko hetken oej. Onneksi verryttelylenkki auttoi ja neiti palautui vielä treenikuntoon sekä näytti nauttivan menosta eikä jäänyt traumoja. Itsellä vaan nousi karvat pystyyn kun ei ennen ole agilityssa noin pahasti käynyt että alkaisi ontua vaikka on enne kyllä nurin mennyt jne. Ehdin jo säikähtää! Ei tullut edes mitää jumeja tms, oli seuraavinakin päivinä normaali.



Koirien kanssa käyty mettälenkeillä nauttimassa. Onneksi nyt kurakeleistä päästy eroon ja lumi saatu maahan. Sain jo mudasta ihan tarpeeksi. Aina oli koirat ja vaatteet ihan märät ja kurassa, ja osa kulkeutui sisälle. Nyt nautitaan valkoisesta hangesta ja puhtaudesta. Ei tässä muutakuin pitää vaan pukea. Koirat vaan turhautuu odottaessa lenkille pääsyä kun pukeminen kestää ja kestää. Pitäisi varmaan ostaa lumikengät, voisi talvella paremmin jatkaa tuota metsälenkkeilyä.



Syksystä ei myöskään ole selvitty ilman harmaita hiuksia. Onneksi göötit olleet terveitä (koputtaa puuta). Coudi onnistui telomaan itseään. Otti vähän pulttia miun kahdesta reissusta ja osoitti mieltä juoksuttaessa, onnistuen riistäytyy käsistäni (mitä ei ole ennen tapahtunut mein 4v aikana). Riekkui sit kentällä oikein urakalla kun pääsi irti. Hurjia liukku stoppeja sekä käännöksiä kovasta vauhdista...Noh, ei ihan ongelmitta selvitty kun toinen etupolvi turposi. Tästä onneksi selvittiin kävelyllä ja kylmällä sekä öisellä lämpöpintelillä. Sit tulikin toinen ongelma kun energiaa kertyi kävelylomasta ja aamulla pääsi irti tarhaan viedessä. Onnistui kolauttaa itseään jänteeseen johon tuli muhkura, ei ontumista. Klinikalla käytiin ja onneksi sieltä ei vakavaa löytynyt, hyvä että lekuri mitää löysi. Nyt ollaan jo päästy lähelle normi liikutusastetta, ja jalka ollut hyvä :) Uuden vuoden vaihteessa meidän pitäisi olla taas valmennus kunnossa. Sit onkin hyvä taas aloittaa Ahtiaisen Jussin valmennukset kun hän alkaa tallilla taas käymään.